Alusvaatteet + mietteitä sukkanauhasta

Olen saanut hankittua alusvaatteet häihin. Kirjoitinkin postauksen täydellisten rintaliivien etsinnästä, ja olin jo tilaamassa Wonderbra-liivejä. Kävin kuitenkin Ideaparkista etsimässä liivejä, tarkoituksena oli löytää ne Changesta. Mielestäni kuitenkin kaikki siellä olevat liivit olivat jollain tapaa huonoja. Joko huonon mallisia tai sitten ilmaan minkäännäköistä toppausta (minulla on arkenakin push upit aina päällä, joten tottakai haluan hääpäivänä push-up liivit myös). Sattumalta löysin kuitenkin sopivat liivit Cubuksen alesta kympillä (!). Liivit eivät ehkä olleet maailman kauneimmat, mutta muuten täydelliset hääpuvun alle - olkaimettomat, tukevat, ihonväriset (olisin ehkä halunnut valkoiset, mutta nämäkään eivät näy läpi puvun alta) ja rintoja suurentavat. Kerroin myös aikaisemmassa postauksessa, että olin jo ostanut yhdet liivit Gina Tricotista. Samalla ostin valkoiset pitsistringit, ja vaikka rintaliivit palautinkin, niin stringit olivat täydelliset - ainakin melkein.

Olen aivan tumpelo kaikkien ompelemisten sun muiden käsitöiden kanssa. Kuitenkin päätin hieman tuunata alusvaatteita, niin että ne sopisivat teemaamme paremmin. Ja tottakai haluan alusvatteideni olevan viehättävän näköiset. Tuning oli kyllä niin helppo, että edes minä en siinä voinut epäonnistua. Tarvikkeina toimi Sinellin satiiniruusut, sakset, neula ja lanka. Irrotin satiinirusuista ne vihreät "lehdet" sekä pikkuhousuista valkoisen rusetin. Rusetin ja yhden ruusun kiinnitin rintaliiveihin ja alushousuihin rusetin tilalle yhden ruusun. Lopputulos ei nyt mikään maailman ihmeellisin ole, mutta olen tosi tyytyväinen. Näinkin pienillä asioilla tuli alusaatteista juhlavammat, tai ainakin minun morsiustyyliin sopivammat:

Sitten vähän asiaa sukkanauhasta. Ensinnäkään en ole vielä päättänyt, että haluanko häihimme sukkanauhan ja morsiuskimpun heittoa. Olen yleisesti ottaen sitä mieltä, että kyseiset leikit kuuluvat häihin. Mutta ei välttämättä meidän häihin... Ensinnäkin, siinä säästäisi rahaa, kun ei tarvitse ostaa tarvikkeita, kukat varsinkin kun eivät ole mitään ilmaisia. Toiseksi, polven yälpuolelle ylettyvä hääpukuni on sen verran lyhyt, että sieltä ei todellakaan voi tonkia sukkanauhaa perinteiseen tyyliin hampailla ilman käsiä. Kolmanneksi, vaikka voisikin, niin todennkäköisesti tuntisin oloni vähintäänkin kiusalliseksi kyseisessä tilanteessa. Eli joko sulhanen saisi ottaa nauhan käsin tai minä antaa nauhan sulhaselle.

Tulee leikki meille tai ei, niin haluaisin kyllä sukkanauhan itselleni muistoksi häistä. Eli jos leikki tulee, tarvittaisiin sukkanauhoja kaksi. Se ei varsinaisesti ole mikään ongelma, vaan ongelma on sukkanauhojen saatavuus. Suomalaisia nettikauppoja selaillessa olen huomannut, että nauhat ovat usein yliröyhelöisiä ja satiinisia (tai ainakin niissä on se satiininauha). Värejä ei myöskään ole liikaa tarjolla. Usein ne ovat joko valkoisia tai vaaleansinivalkoisia, minä kun taas haluaisin valkopunaista! Kyseisestä väriyhdistelmästä tarjolla on vain sellaisia valkoisia satiininauhoja, joiden punainen yksityiskohta saa ne näyttämään sairaanhoitajaroolileikin tarvikkeilta... Haaveilisin sellaisesta valkoisesta pitsisukkanauhasta, jossa on punaiset ruusukoristeet. Näitä olisikin Etsyssä tarjolla, mutta en ole koskaan sieltä mitään tilannut, eikä tämä nyt niin iso asia ole, että Paypal-tili pitäisi sen takia luoda. Lisäksi tänään Korpun kirjoittaman huonot kokeukset Etsystä eivät ainakaan enempää houkuttele sieltä tilaamaan. Mutta tällainen olisi unelmien sukkanauhasetti:

täältä

Taitaa jäädä nyt kuitenkin nämä sukkanauhat hankkimatta. Tuo malli, missä on pelkkää pitsiä ilman sitä satiininauhaa on mielestäni paljon kauniimpi kuin se satiininauhallinen versio. Ninkassa on tarjolla myös tuonmallisia sukkanauhoja, mutta ne eivät valitettavasti väreiltään ja tyyliltään sovi minun tyyliin: Toisaalta yhdessä mustassa pitsinauhassa siellä oli valkoinen ruusu, ehkä sen voisi vetää kangastussilla punaiseksi, mutta sekin tuote oli tällä hetkellä loppu... Mielummin sitten kuitenkin haluan mustapunaisen sukkanauhan (jossa punainen tosiaan on vain yksityiskohtana) kuin valkoisen. Mutta katsotaan nyt mihin päädytään, ja tosiaan että tuleeko meille sukkanauhan heittoa vaiko eikö...

Siitä on kyllä nyt hyvä fiilis, että alusvaatteet saan vetää To Do -listalta yli :)

Edit. Samana iltana:

Sovittelin äsken hääpukua näiden rintaliivien kanssa, ja ne sopivat puvun alle todella hyvin, ja nämä liivit todellakin lisäävät sitä kuppikokoa. Enää hääpuvun yläosakaan ei tunnu liian pieneltä, joten sitä ei välttämättä tarvitsekaan kaventaa.Tässä kohtaa puvun kaventaminen on oikeastaan melkoisen turhaa, niin vähän se puku yläosasta pääsi enää liikkumaan. Sen sijaan riittäisi rintaliivien hakaneula- tai ompelukiinnitys pukuun, jotta puku pysyy varmasti paikoillaan. Hakaneulakiinnityksessä on se huono puoli, että hakaneula saattaa aueta ja tehdä vertavuotavan haavan, joka puolestaan sotkisi hääpuvun.

Kenen kanssa haluamme häitämme juhlia?

Olemme saaneet laadittua vieraslistan. Rehellisyyden nimissä sen laatiminen ei hirveän pitkää aikaa vienyt. Meille oli alusta asti ihan selvää, että mahdollisimman vähän ja mahdollisimman läheisiä vieraita kutsutaan.

Ketä meidän häihin sitten kutsutaan?

• Tietysti me 2 :)
• Meidän vanhemmat puolisoineen
• Sisarukset ja sisarpuolet (joita on aika paljon) luukunottamatta sulhon nuorimpia veljiä (koska he ovat melko pieniä lapsia ja emme halua lapsia häihimme)
• Isovanhemmat ja minun eno
• Kummitädit
• Läheisimmät ystävämme, joista kaksi toimii minun kaasoina ja yksi sulhasen bestmanina. Näiden lisäksi tulee vielä muutama ystävä.

 kuva

Meidät mukaan lukien vieraslistassa on tällä hetkellä 41 nimeä, joista todennäköisesti 7 ei edes tule paikalle. Tähän sitten valokuvaaja päälle (ruokailua ajatellen). Arvioni tällä hetkellä häävieraiden lopullisesta määrästä me ja kuvaaja mukaan luettuna on 35 vierasta.

Avecien suhteen linjamme on sellainen, että vaimot, avovaimot ja vakituset seurustelukumppanit kutsutaan. Koska häämme ovat hyvin intiimit, emme halua sinne ihmisiä joita emme tunne, puhumattakaan ihmisistä joita emme edes ole tavanneet.

Lapsia emme halua häihimme myöskään. Tämä kahdesta syystä: rahan säästämiseksi ja jotta tilaisuus pysisi rauhallisena. Tiedä sitten mihin sen rajan vetää, ehkäpä "alle kouluikäiset" tai "alle kymmenvuotiaat". 11-vuotias velipuoleni on jo sen verran iso, että hänet kutsumme (tosin epäilen vahvasti isäni perheen tuloa häihin). Sulhon nuorimmat veljet (velipuolet) eivät tule, he ovat mielestäni iältään 6- ja 8-vuotiaat. Omasta puolestani he olisivat ainoat lapset, jotka voitaisiin kutsua, koska he ovat kuitenkin veljiä. Sulho tosin ei koe heidän tuloaan tärkeäksi, joten näillä mennään. Tuskinpa nuo pojat ihan hirveästi juhlastamme ymmärtäisivätkään... Sitten pieniä lapsia vierailla on nopeasti laskettuna ainakin kuusi. He ymmärtäisivät vielä vähemmän. Lisäksi lapset (vaikka lapsista kovasti pidänkin ja toivottavasti joskus saan omiakin) aiheuttavat sellaista ylimäärästä hälyä, jota emme häihimme kaipaa.

Mikäli olisimme järjestäneet häämme myöhemmin, olisi vieraslista ollut vähän isompi. Olisimme näiden vieraiden lisäksi kutsuneet ainakin sulhasen sedät (hänen kummitäti on myös täti ja saa kutsun nytkin), serkut ja todennäköisesti lisää kavereita. Minun puolestani sulhasen sedät oltaisiin voitu kutsua nytkin, mutta hän itse koki ettei heitä tarvitse kutsua paikalle. Varmaan näiden lisäksi oltaisiin kutsuttu yksi minun pikkuserkku, jonka kanssa olin nuorena hyväkin ystävä. Tänä päivänä emme tosin ole enää tekemisissä. Siltikään vieraslista tuskin olisi kasvanut yli 20 nimellä. En ikinä ole unelmoinut kovinkaan isoista häistä, vaan ennemmin pienistä tai sopivan kokoisista. Niin, että vierasmäärästä huolimatta pystyy panostamaan itselle tärkeisiin yksityiskohtiin :)

Edit samana iltana. Saattaa olla, että näiden lisäksi kutsumme muutaman ystävän lisää. Katsoo nyt, kutsuttavat sukulaiset ovat kuitenkin selvillä :)

Vyö hääpukuun CHECK! + pohdintaa kengistä ja laukusta

Asiat hääpukuni kanssa edistyvät! Tuleva anoppi vilkaisi pukua (jota siis pitää kaventaa) ja kavennus hoidetaan sitten lähempänä häitä. Esitellessäni hääpuvun mainitsinkin jo, että en aio käyttää sen mukana tullutta irtovyötä. Sen sijaan halusin löytää uuden vyön, josta löytyisi edes vähän blingblingiä. Menimme käväisemään sulhasen kanssa Morsiusgalleriassa ja sieltä se vyö sitten löytyikin. Pukuni ei edes ollut mukana minulla, eikä tuotteilla ole palautusoikeutta, joten oli vyön ostaminen pieni riski. Se riski tosin kannatti ottaa, sillä vyö on täydellinen ja saa pukuni näyttämään viisi kertaa enemmän hääpuvulta!

The vyö todellakin tekee puvusta The puvun. Oli oikeasti itku lähellä kun sovitin vyötä pukuun, niin täydellisesti se siihen sopi. Nuo nauhat vyössä ovat ihan älyttömän pitkät, mutta täytyy nyt miettiä, että lyhennänkö niitä vai teenkö jonkin sortin tupla/triplarusetin. Riippuu paljon siitä, haluanko säilyttää vyön vai myydä sen. Puvun aion toki säilyttää, sitä voi käyttää myöhemminkin ja vyötä vaihtamalla siihen saa ihan uuden ilmeen.

Sulhanen kauhisteli sitä, että miten vyö voi maksaa yhtä paljon kuin puku (puku oli 100 € ja vyö 95 €) ja hän alkuun jopa vastusteli vyön ostoa. Huoh, tietäisipä vain... Harvan morsiamen hääpuku (vöineen, jotka yleensä kyllä tulevat puvun mukana) maksaa VAIN 195 euroa. Toki pukeutuminen on meillä sitä pihistä osastoa. Pakko jopa myöntää, että melkein järkytyin siellä Morsiusgalleriassa. Siellä oli meinaan mekko, joka muistutti hyvin pitkälti omaani. Se oli myös valkoinen, pitsinen ja melko lyhyt, selkeästi helma päättyi polven yläpuolelle. Materiaali oli paksumpaa eli laadukkaampaa tietysti, mutta minun mielestäni aivan liian "raskasta" lyhyelle hääpuvulle (ja oma pukuni on kyllä erittäin laadukkaan tuntuinen ja materiaali näyttää todella hyvältä, vaikka pitsi on "irtonaisena" satiinin päällä). Hintaa tuolla mekolla oli 680 euroa, eli lähes seitsemänkertaisesti sen mitä omalla puvullani! Unelmieni hääpuku, joka oli siis pitkä ja Lillian Westin mallistosta, olisi maksanut 1100 euroa ja mikäli häämme olisivat olleet isommat ja muutaman vuoden päässä, olisin mielihyvin maksanut sen hinnan. Mutta en ikipäivänä maksaisi lyhyestä hääpuvusta vajaata seitsemääsataa euroa! Tämä on siis minun henk.koht. ajatukseni, koska aivan yhtä hienoja pukuja saa kyllä edullisemminkin (ehkä etsiminen on vähän isomman työn takana, oma pukunikin löytyi kun olimme kierrelleet ties kuinka monta vaate-/juhlavaatekauppaa Rodoksella läpi).

Sitten vähän kengistä ja laukusta. Tarkoitus olisi, että ne sopivat yhteen toistensa kanssa. Tällä hetkellä minua miellyttää valkoiset kengät ja laukut, joissa on vähän blingiä (näin ne sopisivat vyöhönkin). Olen myös harkinnut kultaisen värisiä kenkiä ja laukkua, mutta todennköisesti päädyn kuitenkin valkoisiin. Kengät ovat kuitenkin se osuus, joka määrittää laukkuakin. Ja pakko sanoa, että kenkien suhteen valinta tuntuu kaikkein vaikeimmalta. Pitkän hääpuvun kanssa olisin todennäköisesti valinnut balleriinat kahdesta syystä: a) jos minulla on pienetkin korot, jää sulhanen minua lyhyemmäksi ja b) ovathan ne paljon mukavammat. Kun kysyn sulholta, että häiritseekö häntä jos olen häntä pidempi, saan vastaukseksi "en tiedä, ei kai", josta vedän sitten omat johtopäätökseni. En myöskään ole tottunut korkokenkiin, sillä korkeiden korkojen käyttö on lähes kokonaan jäänyt sen jälkeen, kun aloin sulhon kanssa seurustelemaan. Yhdet mustat avokkaat 9 sentin koroilla omistan, mutta käytän niitä lähinnä juhlissa. Kuitenkin koska hääpukuni on lyhyt, nousevat kengät huomattavasti merkittävämpään rooliin kuin missä ne pitkän hääpuvun kanssa olisivat olleet. Kengät ovat näkyvillä koko ajan. Korkokengät ovat kauniita, ja tuovathan ne kantajalleen tietynlaista ryhdikkyyttä. Mikäli (ja kun hyvin todennäköisesti) päädyn korkokenkiin, täytyy minun vain nyt kesän ja alkusyksyn aikana ahkerasti harjoitella niillä kävelemistä (kyllä minä pystyssä pysyn, mutta en halua näyttää epävarmalta ja huojuvalta hääpäivänäni :D)

kengät ja laukku niinatar.fi

Oman haasteensa kenkien löytämiseen tuo se, että olen budjetoinut niihin vain 40 euroa. Onneksi nyt on alennusmyynnit alkaneet, menenkin tänään kenkiä etsimään. Mutta jos ei löydy hyviä kenkiä noin edullisesti tai jos täydelliset kengät löytyvät hieman kalliimmalla, niin olen valmis hieman tässä asiassa joustamaan (se täytyy ehkä tehdä sulhaselta salassa :D). Nuo Niinattaren kengät ovat valitettavasti liian tyyriitä, mutta nuo vasemmanpuoleiset kengät ovat aivan upeat! Oikeanpuoliset ovat saman korkuiset kuin aiemmin mainitsemani mustat avokkaani, mutta kyllä nuo vasemmanpuoleiset ovaty hienommat. Kunnolla korkoa sitten, vaikka noilla olisin lähes 10 senttiä sulhasta pidempi.

Onko teillä hääpukuun sopieven kenkien ja asusteiden löytäminen tuottanut ongelmia, vai ovat ne löytyneet helpostikin?

Meillä on juhlapaikka !

Meidän alkuperäinen suunnitelma ja unelma oli se, että meidät vihittäisiin juhlapaikalla. Olin myös päättänyt juhlapaikan etukäteen, vaikka en siellä koskaan ollut käynytkään. Vaikka meidät vihitäänkin maistraatissa, niin onneksi siitä unelmien juhlapaikasta ei tarvitse lupoua! Kirjoittelinkin alkuvuodesta kiinnostavista juhlapaikoista. Olin jo silloin miettinyt Finalysonin palatsia juhlapaikaksemme. Ja niin siivä vain kävi, että Finlaysonin palatsilla me häitämme juhlimme.

kuva

Aloimme miettiä mahdollista juhlapaikkaamme heti varattuamme maistraatin. Kriteereinä juhlapaikalle meillä oli seuraavat:

• Paikan piti olla ravintola, jotta tila, ruoka ja juoma järjestyvät mahdollisimman helposti. Halusimme myös tilavuokran sisältyvät menun hintaan.
• Paikan piti sijaita Tampereella, mieluiten keskustassa
• Paikan piti olla juhlava ja hieno

 Kuva itse otettu, ja sen kyllä näkee laadusta!

Finlaysonin palatsi vastasi täysin kaikkia kriteerejä, ja se nyt sattui olemaan ainoa paikka, jossa oikeasti halusin häät järjestää. Lisäksi palatsi olisi täydellinen vaihtoehto väriteemaamme ajatellen. Eihän Finlaysonin palatsi edullisin mahdollinen vaihtoehto ollut, mutta loppupeleissä erot muihin vaihtoehtoihin olivat pieniä. Niimpä otin viime viikolla palatsiin yhteyttä toivoen, että heillä olisi vielä tilaa hääpäivänämme. Ja onneksi heillä oli. Vietimme juhannustorstaina 3-vuotispäiväämme, ja kävimme juhlan kunniaksi syömässä palatsilla ja ravintolapäällikkö esitteli meille paikat. Rakastuimme talvipuutarhaan niin kovasti, että varasimme sen, vaikka ravintolapäällikkö sanoi, että alle 40 hengelle huone voi tuntua hieman kolkolta. Olen kuitenkin ihan varma, että tunnelma on kaikkea muuta kuin kolkko, vaikka sali ei täynnä olisikaan. Maksoimme eilen varausmaksun ja tänään saimme vahvistusviestin varaukselle. Jes, saako jo tuulettaa :D

Kuvalaatu sen kun paranee

Minulla on kaikin puolin hyvä fiilis juhlapaikasta. Sulhanenkin tykästyi paikkaan kun siellä kävimme. Henkilökunta oli mukavaa ja ruoka oli todella hyvää, etenkin sulhasen valitsema pippuripihvi - nam! Vieraslistakin on jo laadittu, siihen palaan pian blogin puolella. Kohta pääseekin jo kutsukorttien tekoon. Eihän häihin ole enää kuin kolme ja puoli kuukautta aikaa, mutta onneksi isoimmat asiat ovat jo hoidossa, meinaan maistraatti, juhlapaikka ja hääpuku.

Onko muita Finlaysonin palatsilla häitään viettäviä, tai onko kenties joku ollut palatsilla häissä? :)

Täydellisten rintiskoiden metsästys ! APUA!

Vaikeimmaksi osioksi hääjärjestelyissä tähän mennessä on muodostunut rintaliivien osto. Yhdet rintaliivit olenkin jo ostanut Gina Tricotista (ja niihin sopivat ihanat stringit), mutta rintaliivit eivät siltikään ole sopivat. Muuten ne olisivat voineet sopia, mutta eihän niissä ollut sitä silikoninauhaa, joten ne eivät ole tarpeeksi tukevat. Lisäksi ostin lisätäytettä rintaliiveihin (push uppeja kun muutenkin käytän, niin tietysti hääpuvussa myös), mutta tuohon malliin ne lisätäytteet eivät oikein sopineet. Pyysin onneksi vaihto-oikeuden rintaliiveihin. Alla kuva rintaliiveistä Gina Tricotin nettikaupasta. Eikö olisi ollut söpöt? (Nuo olkaimet saa irti).

No kun ostamani rintaliivit eivät sovi, ne täytyy käydä palauttamassa. Täytyy jatkaa etsintöjä, josko jostain löytyisi vielä ne täydelliset rintaliivit. Olen alkanut harkita tilaavani netistä Wonderbran ultimate strapless lace -rintaliivit, mutta 70 euroa rintaliiveistä tuntuu aikamoiselta summalta (ulkomailta voi toki saada hieman edullisemmin, mutta jos koko ei mene nappiin, on ulkomaille palauttaminen sitten haastavampi juttu). Sulho ei varsinkaan ole mielissään asiasta, varsinkaan kun ostimme lisätäytteetkin jo (niitä ei varmaankaan voi palauttaa). Haluaisin mielummin ostaa rintaliivit ihan kaupasta, jotta niitä voi sovittaa, mutta tietääkseni Wonderbrata ei myydä Tampereella missään. Olen kuitenkin lukenut liiveistä paljon hyvää ja liivit tulisivat varmasti myöhemminkin käyttöön. Koko liivien suhteen kuitenkin mietityttää, sillä olen lukenut koosta vähän ristiriitaista tietoa. Liivit olisi myös hyvä hankkia ennen mekon kavennusta.

Siksi haluaisinkin kysyä neuvoa teiltä muilta morsiamilta! Onko kellään kokemusta kyseisistä liiveistä, lähinnä kokoa ajatellen? Entä ovatko muut morsiamet saaneet harmaita hiuksia alusvaatteiden etsinnästä?

Miksi siviilivihkiminen?

Meistä kumpikin on lapsena kastettu evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi ja olemme saaneet enemmän tai vähemmän kristillisen kasvatuksen. Tapakristillisen on varmaankin sopiva sana. Meidän kotona on kyllä puhuttu taivaasta ja Jumalasta, on juhlittu joulua ja pääsiäistä ja niin edelleen. Meillä ei kuitenkaan ole koskaan rukoiltu sen kummemmin eikä käyty kirkossa muuten, mitä nyt koulusta sinne vietiin. Kun piti ilmoittautua riparille, minä ilmoitin etten mene. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Lopulta äitini sai minut lahjottua sinne ja kävin rippikoulun. Sanoin ottavani Jumalan uskon, vaikka en tarkoittanut sanomistani. Sulho on myös käynyt rippikoulun aikanaan.

Molemmat meistä on eronnut kirkosta täysi-ikäisenä. Itse olisin eronnut jo ennemmin, mutta koska äitini on seurakunnalla töissä, hän ei antanut lupaa (se ei olisi kuulemma näyttänyt hyvältä, huoh...). Erosin sen takia, koska en usko kirkon sanomaan. En halua kuulua johonkin, mihin en usko. Sulho ei usko myöskään, mutta häntä huolettaa enemmän kirkollisveron maksaminen. Tässä kohtaa sanon, että mielestäni uskonnoissa ei ole mitään väärää, enkä yritä sanoa oman vakaumukseni olevan ainut ja oikea. Jokainen tekee ja uskoo siihen mitä oma sydän sanoo <3

kuva

Pari vuotta sitten haaveilin kirkollisesta vihkimisestä ja liityinkin jopa hetkeksi takaisin kirkkoon (kauaa en tosin viihtynyt, sillä en pystynyt huijaamaan itseäni). Olisin todella kovasti halunnut vihkimisen Tampereen tuomiokirkossa. Kyllähän kirkkohäät ovat todella hienoja ja mahtipontisia tapahtumia. Sulhanen on sanonut, että voisi kyllä liittyä kirkkoon häiden ajaksi jos minä niin toivoisin. Lisäksi hän on sanonut, että hän voisi kastaa mahdolliset tulevat lapsemme, koska niin on tapana tehdä. Eieiei!!!! Ehkä minä olen vähän vastarannan kiiski, kun en "halua noudattaa perinteitä", mutta tuntisin itseni todella tekopyhäksi. Ja kyllä minua häiritsisi puheet Jumalasta omissa häissäni (saatika sitten rukoukset oman lapseni pään päällä!)

Siispä meille tulee siviilivihkiminen. Meille avioliitto merkitsee sopimusta jakaa loppuelämämme toistemme kanssa. Me haluamme solmia tämän sopimuksen Suomen valtion ja lain edessä. Emme Jumalan edessä, koska me emme usko Jumalaan. Tarkoituksemme oli alun perin järjestää vihkiminen juhlapaikalla, koska olisihan se ollut maistraattivihkimistä juhlavampi tilaisuus. Olisimme myös halunneet, että kaikki vieraat olisivat päässeet todistamaan kun sanomme "Tahdon." Nyt tätä hetkeä todistaa vain muutama ihminen, mutta minulla on itseasiassa ihan hyvä fiilis siitäkin. Jotenkin tuntuu nyt siltä, ettei sitä hetkeä tarvitsekaan päästä todistamaan muut kuin ne kaikkein läheisemmät ihmiset. Juhliin tulee sitten muut, kenen kanssa haluamme tuoretta avioliittoamme juhlistaa.

kuva

Siviilivihkimisen maine on pitkään ollut vähän sellainen "kakkosluokan häät" -tyyppinen. Onneksi asenteet on muuttumassa, etenkin kun juhlapaikkavihkiminen yleistyy koko ajan. Mutta vaikka menemmekin maistraatissa naimisiin, teemme saman lupauksen kuin juhlapaikalla tai kirkossakin (lukuunottamatta sitä Jumalan silmien edessä kohtaa). Vaikka tämä asia jakaakin morsiamet kahtia, olen iloinen siitä, että hääblogien maailmassa tätä kahtiajakoa ei niin vahvasti huomaa. Morsiamet (ainakin minun käsittääkseni) pystyvät samaistumaan toisiinsa, vaikka avioliitto solmittaisiinkin eri tavalla. Itse toki olen kiinnostunut blogeista, joissa mennään siviilisti naimisiin, mutta ihan yhtä lailla luen blogeja joissa on kirkollinen vihkiminen. Tärkeämpään rooliin nousee häiden suunnittelu ylipäänsä ja se, että saan seurata muiden morsianten matkaa avioliittoon ja jakaa omani (sulho kun ei kauaa jaksaisi häähössötystä kuunnella).

Oikein hyvää ja aurinkoista juhannusta muille morsiamille <3 Ja arvaktaapas muuten mitä, me mennään tänään katselemaan mahdollista juhlapaikkaamme, siitä lisää sitten myöhemmin. Ja ainiin, olemme olleet tänään sulhon kanssa kolme vuotta yhdessä :)

Hääpuku + siihen liittyvä pieni ongelma

Kun vielä ajattelimme menevämme naimisiin vuosien kuluttua ja juhlapaikkavihkimisellä, halusin ehdottomasti pitkän, valkoisen (tai ivoryn värisen), pitsisen ja olkaimettoman hääpuvun. Täydellisen Lillian Westin puvun löysinkin Niinataren nettisivuilta (kuva sieltä).

Vietimme viikon Rodoksella, jossa päätimme aikaistaa häitämme. Oli siitä toki aiemminkin ollut puhetta. Kiertelin Rodoksen vaateliikkeitä sillä silmällä, että josko sieltä löytyisi hääpuku minulle. Olin jo hylännyt haaveet pitkästä hääpuvusta, koska itse kokisin sellaisen turhan juhlavaksi maistraattiin. Edelleenkin halusin puvun olevan valkoinen tai hyvin vaalea, pitsinen ja olkaimeton. Ja sellainen puku löytyikin :)

(Pahoittelut kuvien huonosta laadusta)

Juuri täydellinen mekko, ja maksoi vaan 100 euroa (108 oli ovh, mutta myyjällä ei ollut vaihtorahaa joten saimme alennusta :D). Mekko on merkiltään Rinascimento, ilmeisesti se on joku italialainen merkki. Tuo vyö on ihan irtonainen, ja sen kyllä meinaan vaihtaakin. Jotenkin tuo rusetti vaan on liian tyttömäinen, mielummin joku omannäköisempi vyö tilalle.

Sitten se ongelma... Noh, ostin mekon loppulomasta, olimme syöneet paremmin kuin hyvin koko loman ja taisin olla vähän turvoksissa kuumuudesta mekkoa ostaessani. Sen lisäksi minulla oli vielä päällä sellaiset super push up -rintaliivit. Niinpä päädyin ottamaan koon M, se tuntui siellä kaupassa sopivalta enkä edes kokeillut pienempää. No nyt on jotain nesteitä lähes pari kiloa lähtenyt ja kun kokeilin mekkoa silikonikuppien kanssa, on mekko LIIAN ISO. Kuvastakin sen näkee, että minun rintavarustus ei ihan riitä... Muuten mekko on hyvä tuon vyökohdan alapuolelta. Voi itku ja harmi, olisi vaan pitänyt ottaa se S koko. Jotenkin sitä ajattelee, että italialaisten S on niin pieni, ettei mene minun päälle. Ja nyt minulla siis on liian iso hääpuku! Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, sillä voihan mekon aina viedä ompelijalle. Meidän tapauksessa vielä tuleva anoppi on ompelija ja hän varmasti auttaa mekon kanssa. Tuntuu vaan typerältä vaivata tällaisella asialla, koska itsehän olen liian ison mekon ostanut...

Mutta mekko on siis täydellinen, juuri sopiva meidän maistraattivihkimiseen. Joitain asusteita siihen pitää myös hankkia, kirjoittelen niistä sitten myöhemmin. Ja informoin jos kavennusasia edistyy.

Mitäs te muut morsiamet mekosta pidätte? :)

Lukkoon lyöty väriteema

Sovimme sulhon kanssa aiemmin alustavan väriteeman häillemme. Kirjoitin aiheesta postauksenkin. Nyt lyötiin sitten väriteema lukkoon, ja lopputulos on tällainen:

Alkuperäiseen valkoiseen, kultaan ja punaiseen lisättiin siis vielä musta. Koska häidemme vuodenaika on syksy, on musta juuri täydellinen lisä palettiin.

Jokaisesta väristä vähän ajatuksia:

• Minulle on ollut ihan alusta asti selvää, että valkoinen/ehkä ennemmin luonnonvalkoinen on yksi häidemme teemaväri - ikään kuin pohja kaikelle muulle. Koska häät ovatkin nyt syksyllä, voi valkoisen rooli jäädä kuitenkin pienemmäksi. Mekkoni on kuitenkin valkoinen, pöytäliinat ovat valkoiset ja haluaisin koristeluun valkoisia/luonnonvalkoisia helmiä. Aiemmin ajattelin, että kutsukorttien pohjan pitäisi olla valkoinen, mutta en enää ole ollenkaan varma tästä.
• Kulta värinä on hieno, ja sitä voi tuoda vähän koristukseen (ei mitenkään överiksi kuitenkaan). Kutsukorttiemme pohjat voisivat olla kultaisen sävyiset, mikäli teemme ne itse. Lisäksi ainakin minun kaikki korut ovat kultaiset. Mahdollisesti vyö, kengät ja laukku voivat olla kultaiset tai kultaisin yksityiskohdin koristeltu, katsoo nyt :)
• Punainen (tai ennemmin tummanpunainen). Punainen nyt vaan sattuu olemaan mun lempiväri, jos ei se vielä ole selväksi tullut :D ! Myös sulho pitää punaisesta värinä. Mulle punaiset huulet, punaisia ruusuja, sulholle punainen kravaatti, koristeluun punaisia ruusun terälehtiä. Aiemminhan olisin valinnut punaiset kaasojen mekot, mutta tässä tapauksessa kun emme osta kaasojen mekkoja, tästä haaveesta joudun luopumaan.
• Kaasojen mekot ovatkin hyvä johdatus uuteen väriin, eli mustaan. Pyydän kaasoni pukeutumaan kokonaan mustaan, sillä he varasti omistavat jo kyseistä väriä ja toivoisin kaasojeni asujen olevan edes jollain tapaa yhteinäiset. Myös bestamnille haluan mustan kravaatin. Koristeluihin tuskin tulee mustaa, jos tulee niin hyvin pienissä määrin.

Muutama inspiraatiokuva:

Kaikki kuvat pinterest

Hups! Suunnitelmien muutos vol 2.

Kun kihlauduimme, aluksi meidän oli tarkoitus mennä naimisiin vuonna 2016. Sitten muutimme suunnitelmia ja sovimme menevämme naimisiin vuonna 2018. Nyt tuli uusi muutos suunnitelmiin. Tämä onkin vähän radikaalimpi muutos... Ja lopullinen!

Kirjoitin viime viikolla jossittelupostauksen. Jos menisimmekin naimisiin tänä vuonna. Jos menisimmekin naimisiin vähän pienemmin. Jos menisimmekin naimisiin maistraatissa. Olen viime aikoina miettinyt häitämme aika paljon. Haluaisin todella ne unelmien unelmahäät, mutta kuitenkin - miksi odottaa neljää vuotta. Kuten aiemmin olen sanonut, sulholle maistraattivihkimen kävisi hyvin. Minä itse olen ollut se, joka sitä ei ole halunnut. Jossittelupostauksen tehdessäni tajusin, että ei se ole yhtään huonompi tapa mennä naimsiin. Jokainen pari menee sillä tavalla, mikä itselle sopii parhaiten.

Niinpä niin, me mennäänkin maistraatissa naimisiin. Maistraattiaika on jo varattu perjantaille 10.10.2014 (En olisi ikinä kuvitellut haluavani syyshäitä, mutta päivämäärä kuulostaa kivalta ja häät varmasti tuovat iloa ja valoa synkkään syksyyn :)). Vihkimistä todistamaan tulee vain meille kaikkein tärkeimmät ihmiset. Hääjuhliin kutsumme ne tärkeät ihmiset, jotka eivät maistraattiin mahdu. Sen verran tiedämme, että juhliin kutsutaan noin 30 henkilöä. Siinä on kaikki tärkeimmät ihmiset, ja joitain tärkeitä siitä on jopa karsittu pois. Emme vielä tiedä, missä juhlat järjestetään. Kuitenkin haluan järjestää juhlat alkuperäisellä väriteemalla: valkoinen, kultainen ja punainen.

Tuntuu hieman haikealta luopua niistä unelmahäähaaveista, mutta samalla tiedän, että tämä vaihtoehto on meille juuri se oikea :) Taloudellinen tilanteemme parani yllättäen hieman, ja nämä häät pystymme kyllä kustantamaan nyt. Hääblogi tulee varmasti nyt kovaan käyttöön, sillä nyt on melkoisen paljon järjesteltävää lyhyessä ajassa. (Ymmärrän sen jos joku lukija ei halua enää seurata blogia, maistraattivihkiminen kun ei vaan ole niin kiinnostava kaikkien mielestä). Mutta tästä se häiden suunnittelu nyt toden teolla lähtee. On niin paljon päätettävää ja mietittävää ja järjestettävää. Olen todella innoissani, tästä tulee kivaa :)

Sneak peak- Siinäpä minun hääpukuni, se tuli löydettyä Rodoksen matkalta!

Esittelen puvun teille vähän myöhemmin :)

Jossittelua vol 1: Maistraattihäät

Välillä tekisi vaan mieli heittää kaikki tämänhetkiset häähaaveet ja suunnitelmat romukoppaan. Ei suinkaan niin, että emme menisi naimisiin ollenkaan, ollaanhan me annettu lupaus avioliitosta. Olemme sopineet häät neljän vuoden päähän. Neljä vuotta on kuitenkin aika pitkä aika odottaa. Joskus käy mielessä sellainen, että valitsisimme vaan jonkun perjantai-iltapäivän tältä kesältä ja hoitaisimme asian maistraatissa äkkiä alta pois. Sulhaselle tämä järjestely sopisi hyvin, ja olen minäkin sen verran impulsiivinen, etten yhtään ihmettelisi jos sittenkin päätyisimme tähän ratkaisuun.

Tässä postauksessa kerron, millaiset maistraattihäät tällä hetkellä järjestäisin. Kuten aiemmin mainitsin, perjantai olisi ehdottomasti paras päivä. Ensin olisi vihkiminen maistraatissa jonka jälkeen tarjoaisimme ruokaa vieraille jossain kivassa ravintolassa. Vieraaksi kutsuisimme vain perheet, isovanhemmat ja kummit sekä kaikkein läheisimmät ystävät. Vihkimistä todistamaan pääsisivät ainoastaan vanhemmat puolisoineen (minun kohdalta myös kummitäti, koska hän on tärkeä minulle ja koska äidillä ei puolisoa ole).

kuva

Sisarukset perheineen, isovanhemmat ja ystävät pääsisivät kuitenkin juhlimaan avioliittoamme ravintolaan kanssamme. Ravintola voisi olla esimerkiksi Speakeasy (niin hyvää ruokaa!). Heppakärryhaaveen joutuisin varmaankin hylkäämään. Ehkäpä sopiva hääauto voisi olla anopin miehen Jeeppi tai vaikka polkupyörä (ilman salliessa).

Häiden teemaväreinä voisi edelleen olla ne jo sovitut teemavärit, eli valkoinen, kultainen ja punainen.

Sitten siihen morsiuslookkiin. Valitsisin päälle lyhyen valkoisen pitsimekon, korkeat korot (jääkööt sulho lyhyeksi), punaisia ruusuja, hiukset ja meikki Marilyn tyyliin (hiukseni ovat sen verran lyhyet, että se tyyli on paras mitä niistä saa, punahuulimeikkiä suosin muutenkin). Mutta antaa kuvien puhua puolestaan.

Tämä Special Dayn mekko Morsiusgalleriasta olisi aivan täydellinen lyhyeksi häämekoksi, mutta valitettavasti liian tyyris. Maistraattihäihin haluaisin löytää mekon mahdollisimman edullisesti, ehdoton yläraja mekolle olisi 200 euroa. En löytänyt internetin ihmeellisestä maailmasta ainuttakaan sellaista mekkoa, jollaisen oikeasti voisin pukea päälleni. Todennäköisesti tätä lyhyempi mekko kuitenkin olisi, mielellään olkaimeton ja kokonaan pitsinen. Mutta kuka tietää millaiseen mekkoon sitä päätyisi, jos kaupassa joku ihana mekko tulisi vastaan.

pinterest

Kimppu punaisista ruusuista on ehdoton! Omasta mielestäni punaiset ruusut sopii kaikkiin muihin vuodenaikoihin paitsi kevääseen, jonka vuoksi en haluaisi mennä keväällä naimisiin. Loppukesän häät ovat ne ykkösvaihtoehto, mutta ei syksy ja talvi ollenkaan ole täysin poissuljettuja vaihtoehtoja :)

kuva

Meikki ja hiukset Marilyn tyyliin (ilman tuota kauneuspilkkua kuitenkin). Omasta mielestäni Marilyn ei kasvoiltaan ollut mitenkään tyrmäävään kaunis (okei, saatan suututtaa jonkun tällä, mutta ihan perus nätti tyttö minun mielestäni). Se, miksi naista niin kovasti ihailenkin onkin se, että miten hän omalla rohkealla tyylillään teki itsestään tyrmäävän. Kaikki kunnioitus hänelle, ihana nainen <3

Sulhanen pukeutuisikin sitten ihan tummaan pukuun, kravatti voisi olla punainen sointuen minun kimppuun ja huulipunaan. :)

Tämä suunnitelma alkaa oikeasti kuulostamaan hyvältä. Eivät ehkä ne unelmien prinsessahäät, mutta meidän näköiset kuitenkin. Ja se avioliitto on kuitenkin pääasia. Kuitenkin mietin, että mahtaisikohan sitä sitten jälkeenpäin katua, että ei järjestettykään niitä unelmahäitä juhlapaikkavihkimisellä vaan mentiinkin maitraatissa naimisiin. En siltikään sano, että tämä vaihtoehto olisi poissuljettu (säästäisimme oikeasti aika paljon rahaa) :)